Viidesläisyys

Uuspietismistä tuli 1900-luvulla uusi herätysliike

Suomessa on 1700-luvulta lähtien esiintynyt monenlaista hengellistä liikehdintä, josta osa on järjestäytynyt Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimiviksi herätysliikkeiksi ja osa siitä erillisiksi vapaakirkoiksi. Vuonna 1922 hyväksytty uskonnonvapaus on mahdollistanut sekä uusien hengellisten liikkeiden synnyn Suomessa että ulkomaisten liikkeiden tulemisen Suomeen.

Saksalaistaustainen pietismi yhdistyi anglosaksiseen herätyskristillisyyteen

Suomeen 1700-luvulla Saksasta rantautunut ja kaikkien neljän vanhan herätysliikkeen syntyyn vaikuttanut pietismi vaikutti 1900-luvulla vielä yhden uuden herätysliikkeen syntyyn. Uuspietismi eli viidesläisyys eli viides herätysliike (erotukseksi neljästä vanhasta herätysliikkeestä) syntyi, kun perinteiseen pietismiin yhdistyi anglosaksinen evankelioiva herätyskristillisyys. Uuspietismi sai alkunsa, kun evankeliseen herätysliikkeeseen kuulunut Urho Muroma (1890-1966) koki vuonna 1912 hengellisen heräämisen norjalaisen herätyssaarnaajan tilaisuudessa. Vuonna 1917 papiksi vihitty Muroma vakuuttui pian siitä, että evankelis-luterilaisen kirkon perinteinen toiminta ei kyennyt tavoittamaan kirkosta vieraantunutta työväestöä. Avuksi otettiin amerikkalaistyyppinen evankelioiminen, jonka pääsisältönä olivat hengellisen heräämisen kokeneiden ihmisten todistuspuheenvuorot erilaisissa tilaisuuksissa, sekä uudet hengelliset laulut.

Yksi liike, kuusi järjestöä

Viidesläisyys ei ole yhtenäinen liike vaan jakautunut neljään organisaatioon. Muroman vuonna 1945 perustama  Suomen Raamattopisto (SRO) jatkaa hänen työtään järjestämällä koulutuksia ja tilaisuuksia. Samana vuonna perustettu Kansan Raamattuseura taas rakentui närpiöläissyntyisen evankelista Frank Mangsin (1897-1994) aikaansaaman herätyksen viralliseksi organisaatioksi.

1960-luvulla uuspietismi voimistui Suomessa paljolti vastareaktiona uusvasemmistolaisuuden nousuun ja vuonna 1967 perustettiin Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (SEKL), joka kritisoi liian liberaalina pitämäänsä yhteiskunnallista ja kirkollista kehitystä sekä korosti henkilökohtaisen uskoontulon merkitystä. Se osallistui myös valtakunnanpolitiikkaan tukemalla avoimesti Suomen Kristillinen liitto -nimistä puoluetta, joka nykyään on nimeltään Kristillisdemokraatit.

Vuonna 1973 Kansanlähetyksestä irtautui sen maltillista siipeä, joka perusti uuden järjestön nimeltä Opiskelija- ja Koululaislähetys (OPKO). Vuonna 1974 suurin osa Kansanlähetyksen lähetystyötä tekevistä ihmisistä erosi siitä ja perusti kaksi vain lähetystyöhön keskittyvää järjestöä, Lähetysyhdistys Kylväjän ja Sanansaattajat (SANSA). Sanansaattajat tekee yhteistyötä monien ulkomaisten kristillisten järjestöjen kanssa ja tuottaa kristillisiä radio- ja TV-ohjelmia, joita lähetetään esimerkiksi sellaisiin islamilaisiin maihin, joissa kristillinen lähetystyö on kiellettyä.