Suomessa vaikuttaa monta pientä vapaakirkkoa

Vapaiksi suunniksi kutsutaan Suomessa vaikuttavia pieniä protestanttisia eli suoraan tai välillisesti uskonpuhdistuksen vaikutuksesta syntyneitä vähemmistökirkkoja. Osa niistä on kuitenkin maailmalla huomattavasti suurempia ja nopeimmin kasvavia, esimerkiksi helluntailaisia kristittyjä on maailmassa jo paljon enemmän kuin luterilaisia.

Englannissa tapahtuneet herätykset synnyttivät Suomeen vapaakirkkoja

Uskonpuhdistuksen jälkeen useissa Euroopan maissa oli huomattavia uskonnollisia jännitteitä. Englannissa anglikaaninen kirkko pyrki luomaan keskitietä katolisuuden ja protestantismin välille. Tällainen tasapainoilu ääripäiden välissä ei miellyttänyt anglikaanipappi John Smythiä (1570-1612), joka perusti vuonna 1611 seuraajansa kanssa ensimmäisen baptistiseurakunnan Lontoon lähelle. Uusi kirkko piti tärkeinä uskonnonvapautta, seurakunnan itsemääräämisoikeutta ja uskonnollisten yhdyskuntien riippumattomuutta valtiosta sekä vastusti lapsikastetta, jonka tilalle se otti vain aikuisille uskoville tarkoitetun kastetoimituksen. Baptismi laajeni pian Amerikkaan, kun sen kannattajia lähti sinne uskonvainoja pakoon. Yhdysvalloissa baptistien parissa syntyi 1730-luvulla herätys, jonka vaikutuksesta se kasvoi Pohjois-Amerikan suurimmaksi protestanttiseksi kirkkokunnaksi. Suomeen baptismi levisi Ruotsista, ensin Ahvenanmaalle ja sieltä mantereelle. Ensimmäinen seurakunta perustettiin Föglön saarelle vuonna 1856. Opillisesti baptistit ovat muuten lähellä uskonpuhdistuksen kirkkoja, mutta eivät hyväksy lapsikastetta vaan aikuiskasteen. Aikuiskasteella voidaan kastaa myös lapsena toisen kirkon jäseneksi kastettu. Muita baptisteille tärkeitä asioita ovat henkilökohtainen uskonratkaisu ja Raamattu, jota pidetään kristityn elämän ja kirkon ylimpänä normina. Suomessa on noin 1500 baptistia.

Uusi uskonnollisen elämän metodi

1700-luvulla Englannissa syntyi anglikaanisen kirkon sisällä herätysliike, jossa pidettiin tärkeänä säännöllistä rukoilemista ja Raamatun systemaattista lukemista. Tämä oli uudenlainen uskonnollisen elämän metodi, jonka mukaan liikettä alettiin kutsua metodismiksi. Herätysliikkeen johtoon kohosi anglikaanipappi John Wesley (1703-1791), jonka mielestä uskonto ei ole opillinen vaan käytännöllinen asia. Liike irtautui anglikaanisesta kirkosta omaksi uskontokunnakseen ja levisi aluksi brittiläisen imperiumin mukana. Suomeen metodismi levisi 1860-luvulla sekä Ruotsista että pohjalaisten merimiesten mukana muualta. Ensimmäinen seurakunta perustettiin Vaasaan vuonna 1881, Ruotsin metodistikirkon alaisuuteen. Vuonna 1925 perustettiin Suomen metodistikirkko ja Finlands Svenska Metodistkyrkan. Jäseniä niillä on yhteensä alle tuhat.

Myös Suomen vapaakirkon juuret ovat Englannissa syntyneissä herätyksissä. Aluksi eli 1880-luvun lopullla Suomen vapaakirkolliset aktiivit pyrkivät toimimaan evankelis-luterilaisen kirkon sisällä sen uudistamiseksi, mutta vuonna 1923 suomenkieliset järjestäytyivät Suomen vapaakirkoksi.  Ruotsinkieliset pysyivät yhdistyksessä Fria Missioförbund vuoteen 2004, jolloin se rekisteröityi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi nimeltä Missionskyrkan i Finland. Vapaakirkolliset pitävät tärkeänä henkilökohtaista uskonratkaisua ja siitä seuraavaa elämänmuutosta, eivätkä hyväksy lapsikastetta vaan vain uskovien kasteen, 15 vuotta täyttäneillä. Toinen sakramenteista kasteen lisäksi on ehtoollinen. Vapaakirkollisia on Suomessa runsaat 15 000.

Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa

Myös Pelastusarmeija sai alkunsa Englannissa, 1800-luvun Itä-Lontoon slummeissa, kun metodistit William (1829-1919) ja Catherine Booth (1829-1890) alkoivat 1860-luvulla pitää siellä uskonnollisia kokouksia, joissa evankeliumilla oli keskeinen merkitys. Sananjulistuksen ohessa jaettiin nälkäisille ruokaa ja vaatteita. Syntyi hengellinen herätys ja liike, joka organisoitiin sotilaallisen mallin mukaiseksi siksi, että siihen liittyneillä entisillä rikollisilla ja alkoholisteilla ei ollut riittävää kykyä järjestykseen. Univormut lisäävät myös yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja erottavat pelastusarmeijan upseerit selkeästi eri kirkkojen pappishenkilöistä. Kun Pelastusarmeija tuli Suomeen vuonna 1889, siihen suhtauduttiin epäilevästi sekä univormujen että liikkeen iloisen musiikin vuoksi. Liike tekee paljon yhteistyötä muiden vapaakirkkojen kanssa, mutta eroaa niistä esimerkiksi siinä, että Pelastusarmeijan rituaalien joukossa ei ole kastetta eikä ehtoollista vaan esimerkiksi lapsivihkimys ja sotilasvihkimys. Pelastusarmeija kuitenkin sallii jäsenilleen muiden kirkkojen sakramentit ja pyrkii välttelemään opillisia kiistoja. Suomessa Pelastusarmeijalla on noin 1100 upseeria.

Helluntailaisuus ja adventismi syntyivät Yhdysvalloissa

Helluntailaisuus syntyi 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa baptisti- ja metodistikirkkojen sisällä tapahtuneista herätyksistä. Olennaisimpana asiana pidettiin Pyhän Hengen kastetta, jolla Jumala kastaa ihmisen sen jälkeen, kun hän on tehnyt henkilökohtaisen uskonratkaisun. Uskon ulkoisena ilmenemismuotona pidettiin kielilläpuhumisen armolahjaa, Suomessakin vielä 1980-luvulla. Suomeen helluntailiike tuli vuonna 1911. Seurakunnilla ei ole yhtenäistä oppia, mutta suurin osa Suomen helluntaiseurakunnista kuuluu vuonna 2002 perustettuun Suomen Helluntaikirkkoon, jonka seurakunnilla on runsaat 11 000 jäsentä. Saksramentteja ovat kaste ja ehtoollinen. Helluntaikirkon papeilla on myös oikeus vihkiä avioliittoon.

Adventismi syntyi baptismin pohjalta 1800-luvulla Yhdysvalloissa, jossa oli voimakasta Jeesuksen paluun ja lopunaikojen odotusta. Liikkeen merkittävin saarnaaja oli maanviljelijä William Miller (1782-1849), joka ennusti Raamatun pohjalta tekemillään laskelmilla, että Jeesuksen paluu tapahtuisi vuonna 1843 tai 1844. Odotuksia seurasi pettymys, joka johti liikkeen hajoamiseen kolmeen haaraan, joista yksi tunnetaan nykyään Jehovan todistajina. Päähaaraa alettiin kutsua Seitsemännen päivän adventisteiksi siksi, että he pitävät pyhäpäivänä lauantaita (sunnuntai oli viikon ensimmäinen päivä). Liike organisoitui kirkkokunnaksi 1860-luvulla ja saapui Suomeen Ruotsista 1890-luvulla. Nykyään Suomessa on runsaat 3000 adventistia.

Suomessakin on syntynyt useita vapaakirkkoja

Suomessa vaikuttaa myös evankelis-luterilaisia vapaakirkkoja, jotka ovat saaneet alkunsa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäisistä opillisista kiistoista. Suomen vapaa Evankelisluterilainen Seurakuntaliitto rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vuonna 1928. Siitä ovat irtautuneet vuonna 1929 Suomen Vapaa Ev.Lut. Kirkko, nykyiseltä nimeltään Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko sekä vuonna 1983 Luterilainen Sanan Yhdyskunta. Lisäksi vuonna 2004 perustettiin Suomen Luterilainen Tunnustuskirkko. Uusin luterilainen vapaakirkko on vuonna 2013 perustettu Suomen Evankelisluterilainen Lähetyshiippakunta, jonka perustivat Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa naispappeutta vastustaneet papit. Kaikkia evankelis-luterilaisia kirkkoja yhdistävät kriittisyys valtakirkkoa kohtaan ja pyrkimys säilyttää alkuperäinen luterilainen perintö. Jäseniä niillä on yhteensä yli kaksi tuhatta, joskin osa Lähetyshiippakunnan jäsenistä on myös valtakirkon jäseniä.