Katolinen kirkko

Katolinen kirkko tuli Suomeen 850 vuotta sitten

Katolinen usko on ensimmäinen nykyisen Suomen alueelle rantautunut kristinuskon suunta. Se levisi kauppiaiden ja munkkien mukana jo hyvissä ajoin ennen ristiretkiä. Etelä-Suomessa oli jo rautakaudella vakiintuneita maa- ja vesireittejä, joita pitkin kulkivat sekä vienti- ja tuontitavarat että aatteet. Uudenmaan rannikolle Ruotsin Roslagenista 1150-luvulla muuttaneet siirtolaiset olivat pääosin kristittyjä, joilta heidän kanssaan kauppaa käyneet Uudenmaan hämäläiset saivat kuulla eurooppalaisesta uskonnosta. Ristiretkeläisiä on syytetty suomalaisten pakkokäännyttämisestä kristinuskoon, mutta osa väestöstä oli jo ennen heidän saapumistaan kiinnostunutta uudesta uskosta ja sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Ristiretkiä Suomeen järjestäneillä ruotsalaisilla ja tanskalaisilla oli toisaalta omat aluepoliittiset tavoitteensa, joiden toteuttamiseen ristiretket soveltuivat hyvin.

Jako kahtia vuonna 1054

Kristinusko syntyi nykyisen Israelin alueella Jeesus Nasaretilaisen seuraajien keskuudessa ja laajeni heidän tekemänsä lähetystyön ansiosta nopeasti eri puolille Rooman valtakuntaa. 300-luvulla jKr. Rooman valtakunta jakautui Rooman ja Bysantin valtapiireihin, mikä aloitti myös kirkon sisäisen jakautumiskehityksen. Lopullinen jakautuminen tapahtui vuonna 1054, kun Roomassa päätettiin lisätä uskontunnustukseen yksi sana ilman kirkon itäisen osan suostumusta. Katolisen kirkon puolikkaista syntyivät ortodoksinen (eli aiemmalta nimeltään kreikkalaiskatolinen) ja roomalaiskatolinen kirkko, josta käytetään yleisesti nimeä katolinen kirkko.

Uskonpuhdistus hävitti katolisuuden Pohjolasta

Katolisen kirkon aika päättyi Pohjoismaissa 1500-luvun alkupuoliskolla uskonpuhdistukseen, jolla oli takanaan valtioiden tuki. Ruotsin valtakunnassa kuningas Kustaa Vaasa julistautui kirkon johtajaksi ja takavarikoi kruunulle katolisen kirkon koko omaisuuden, minkä seurauksena katolinen kirkko menetti toimintamahdollisuutensa Ruotsi-Suomessa. Vuodesta 1634 muut uskonnot ja kirkot kuin evankelis-luterilainen oli kokonaan kielletty Ruotsin valtakunnassa ja katoliset karkotettiin. Seuraavan kerran Suomen alueella oli katolisia 1700-luvun loppupuoliskolla, kun ulkomaalaisille sallittiin muutkin kristilliset kirkkokunnat. Ensimmäinen uskonpuhdistuksen jälkeinen katolinen kirkko avattiin vuonna 1799 Viipurissa, jossa oli puolalaista sotaväkeä.

Suomen katolisten johtaja on Rooman paavi

Vuonna 2018 katoliseen kirkkoon kuului Suomessa 14 949 henkilöä. Seurakuntia on kahdeksan ja ne muodostavat Suomen hiippakunnan, jonka piispana on vuodesta 2009 lähtien toiminut Teemu Sippo. Hän on ensimmäinen suomalaissyntyinen katolinen piispa keskiajan jälkeen. Suomen katolinen kirkko on osa maailmanlaajuista katolista kirkkoa, jonka johtaja on Rooman piispa eli paavi.

Katolisen kirkon oppi perustuu 300- ja 400- luvuilla jKr. hyväksyttyihin jakamattoman kirkon aikaisiin uskontunnustuksiin. Dogmaa eli oppia on sen myöhemmin kehitetty pääasiassa keskusjohtoisesti Vatikaanista käsin. Tärkeimmässä asemassa ovat olleet paavit, joiden valtaistuimeltaan antamia lausuntoja pidetään katolisessa kirkossa Jumalan sanana. Muista kristillisistä kirkoista poikkeavia oppeja ovat esimerkiksi opit pappien selibaattipakosta ja Jeesus Nasaretilaisen äidin Marian asemasta taivaallisena esirukoilijana ja rukousten kohteena.

Messu ja seitsemän sakramenttia

Katolisen uskonnonharjoituksen ydin on messu eli jumalanpalvelus, jossa nautitaan ehtoollista – tosin seurakuntalaiset saavat ehtoollisella leipää ilman viiniä. Tärkeitä ovat myös erilaiset rukoushetket sekä rukoukset, joita kaikkien kirkon jäsenten on suositeltavaa rukoilla päivittäin. Niistä tärkeimmät ovat Isä Meidän -rukous ja Jeesuksen äidille kohdistettu Ave Maria -rukous. Rukouksia suunnataan myös pyhimyksille, jotka ovat Marian lailla taivaallisia esirukoilijoita. Pyhimyksiksi kirkko julistaa elämässään sankarillista hyveellisyyttä osoittaneita ihmisiä, joiden joukossa on myös ns. Jumalan hulluja, jotka ovat käyttäneet hyvin vaihtoehtoisia menetelmiä Jumalan sanan julistamiseksi.

Katolilaisten elämässä ovat tärkeitä seitsemän sakramenttia eli pyhää toimitusta, jotka ovat kaste, vahvistuksen sakramentti (vastaa evankelis-luterilaista konfirmaatiota), parannuksen sakramentti eli rippi, sairaiden voitelu, avioliittoon vihkiminen sekä vihkimyksen sakramentti diakoneja, pappeja ja piispoja vihittäessä.