Ev.Lut kirkko

Evankelis-luterilaisuus syntyi 1500-luvun Saksassa

Kristinusko on jakautunut noin 20 000 kirkkoon, liikkeeseen ja muuhun suuntaan, joiden joukossa on monia paikalliseen kulttuuriin, ajattelutapaan ja olosuhteisiin sopeutuneita. Yksi näistä on Pohjoismaissa, Pohjois-Saksassa ja Yhdysvalloissa vaikuttava evankelis-luterilaisuus, joka on monin paikoin erittäin hyvin sulautunut muuhun yhteiskuntaan ja vaikuttanut yhteiskunnan kehitykseen. Evankelisluterilaiset kirkot syntyivät uskonpuhdistuksen tiimellyksessä 1500-luvulla ja ottivat uskonpuhdistuksen periaatteiden mukaisesti käyttöönsä paikalliset kielet latinan sijasta. Jo samalla vuosisadalla ne perustivat ensimmäiset koulut suurimpiin kaupunkeihin. Suomessa koulut, terveydenhuolto ja sosiaalitoimi kuuluivat seurakuntien tehtäviin 1860-luvulle asti, jolloin kunnat perustettiin.

Suomessa ei ole valtiokirkkoa

Pohjois-Saksassa vuonna 1517 alkanut uskonpuhdistus sai huomattavaa kannatusta Pohjoismaissa ja johti siihen, että katolinen kirkko menetti sekä valtansa että omaisuutensa Tanskan ja Ruotsin valtakunnissa. Vuosina 1634-1741 evankelis-luterilaisuus oli ainoa sallittu kirkko ja uskonto koko Ruotsissa, johon Suomi kuului.

Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa pidetään yleisesti valtio- tai valtionkirkkona sen yhteiskunnallisten yhteyksien vuoksi. Suomessa kirkko on kuitenkin erotettu valtiosta jo 1800-luvun lopulla. Ruotsissa kirkko erotettiin valtiosta vuonna 2000 ja Norjassa 2017, mutta Tanskassa ja Islannissa evankelis-luterilaisilla kirkoilla on valtiokirkon asema. Tanskassa kirkon johtajana on kuningas ja keskushallintona valtion kirkko- ja tasa-arvoministeriö.

Suomessa on 3 800 000 evankelis-luterilaista

Suomalaisista evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 3,8 miljoonaa. Vuonna 2018 siihen kuuluvien osuus putosi 70 prosentin alapuolelle, vaikka vielä 1980-luvulla siihen kuului yli 90 prosenttia suomalaisista. Kirkon negatiivinen jäsenkehitys liittyy yleiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen, jossa instituutioiden merkitys pienenee. Siksi on ongelmallista verrata kirkon jäsenmääriä vain kirkon aiempiin jäsenmääriin. Vertailukohdaksi voisi ottaa vaikkapa Suomen poliittiset puolueet, jotka ovat 1940-luvun jälkeen menettäneet 2/3 jäsenistään ja joihin kuuluu yhteensä vain kuusi prosenttia suomalaisista.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on jaettuna yhdeksään hiippakuntaan, joista muut ovat puhtaasti alueellisia, mutta Porvoon hiippakunta on alueellisen lisäksi kielellinen, ruotsinkielinen.

Seurakuntia on viime vuosikymmenien seurakuntaliitosten jälkeen 384.

Jatkuvaa uudistamista

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oppi on pääosin sama kuin 300- ja 400- luvuilla laadituissa uskontunnustuksissa määritelty, mutta vuosisadat ovat tuoneet mukanaan myös tarkennuksia ja lisäyksiä. Uskonpuhdistuksen aikana 1500-luvun alussa kirjoitetut Tunnustuskirjat määrittelevät esimerkiksi, että Raamattu on kirkon opin ainoa lähde ja että jo kertaalleen kristityiksi kastettujen kastamista uudelleen ei hyväksytä. Yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ominaispiirre on jatkuva uudistaminen. Esimerkiksi nykyinen vuonna 1986 hyväksytty virsikirja on aikajärjestyksessä kuudes kirkon virallinen laulukokoelma ja siihenkin on jo kahteen kertaan lisätty uusia virsiä (v. 2000 ja 2015). Nykyinen raamatunkäännös ilmestyi vuonna 1992 ja edelliset koko Raamatun sisältävät käännökset ovat vuosilta 1642, 1776 ja 1933-1938. Seuraava raamatunkäännös on jo suunnitteilla. Myös jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia on uudistettu moneen kertaan, viimeksi vuonna 2000. Suomen evankelis-luterilainen kirkko pyrkii uudistamaan käytäntöjään muun yhteiskunnan mukana